Rakas lukija,
Päivän Salmi -kirja on ilmestynyt. Haluan ilmaista syvän osanottoni Kauhajoen järkyttävän kouluampumisen uhrien omaisille ja kaikille onnettomuudesta kärsiville. Jumala olkoon kanssanne.
Päivän Salmi -kirja on tänään pelottavan ajankohtainen teos. Jokelasta Kauhajoelle on yllättävän lyhyt matka. Tässä ajatuksia Päivän salmi -kirjan lehdiltä.
Mikko
P.S. Kirjaa voi ostaa Deikaupasta osoitteesta www.deikauppa.fi tai hyvin varustelluista kirjakaupoista.
Maailman ensimmäinen radioretriitti
Marraskuun 7. päivän aamussa ei ollut mitään poikkeavaa. Hieman ennen puoltapäivää kapusin tuttuun tapaan Ylen vanhasta lähetyskeskuksesta Pasilasta kohti Ilmalan vesitorneja. Marraskuu henki lepäsi raskaana Ilmalantorin busseissa ja ihmisissä. Ilmalankuja 2:ssa oli vastassa monet hymyilevät silmät ja suut. Radio Dei päivittäin sain työtovereista annoksen jumalallista säteilyä.
Noin yhden maissa jouduin poistumaan Radio Dein työntekijäpalaverista valmistelemaan iltapäivän lähetystä. Tapani mukaan tarkistin suurten lehtitalojen nettisivuilta, ettei mullistavia uutisia ollut ilmaantunut. JOKELA. Nuo kuusi kirjainta pullistelivat joka lehden nettisivujen otsikoissa. Suomi muuttui vain muutaman laukauksen voimalla. Iltapäivän lähetys meni uusiksi. Monen ihmisen koko elämä muuttui lopullisesti. Korkeakoulu alalle oli alkanut.
Toivon iltapäivän lähetys Radio Deissä 7.11.2007 ei unohdu minulta koskaan. "Radioamatööristä" leivottiin väkisin ammattilainen yhden lähetyksen kuluessa. Oli hurjaa suorassa lähetyksessä kertoa kuulijoille uusimmat uutiset Jokelan kouluampumisesta. Raskainta oli jatkuvasti kertoa uhriluvun noususta. Itkua oli vaikea studiossa pidätellä. Kappaleiden välillä itkin välillä ääneenkin. Työtoverit olivat järkyttyneitä, samoin kuulijat. Kerrankin oli sellainen olo, että olin oikeassa paikassa, aika vaan oli väärä. Tällaista ei olisi saanut koskaan tapahtua.
Kun omat sanat loppuivat kesken, otin Raamatun studion kirjahyllystä ja luin lähetyksessä ääneen Psalmeja:" Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne." (Ps. 103:15). Välillä olin vaan ihan hiljaa. Maailman ensimmäinen radioretriitti.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raamattu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raamattu. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
perjantai 15. helmikuuta 2008
Raamattua pikakelauksella
Tämän ajan taikasana on vauhti. Nykyihmisen pitää olla kaikkialla, kaikkien kanssa ja kaiken aikaa koko ajan. Asioiden sisäistämiseen ei jää aikaa, vain pintaraapaisu, niin kaikki ovat tyytyväisiä.Kristillinen kirkko ei tässä kyydissä ole kovin hyvin pysynyt mukana. Kun yritetään roikkua ympäröivän maailman vauhdissa, kirkko on kuin valtimotautinen, joka puuskuttaa joka mäen laella. Naisia on vaikea ottaa kirkossa vakavasti ja homoja, niistä ei edes ääneen uskalleta puhua.
Vastamyrkkynä vauhtiin kirkko on tarttunut vauhdittomuuteen. Kun kiire riisutaan pois, annetaan tilaa oman sisimmän puheelle. Tällä lailla ihminen saa paremman yhteyden itseensä ja Jumalaan. Niin ja Jumalalla ei ole tunnetustikaan mihinkään kiire, ainakin jos Jeesus toisen tulemisen viipymisestä on jotain luettavissa.
Uusin yritys mukautua maailman menoon on Suomen Lähetysseuran julkaisema Raamattu 100 minuutissa -teos. Ja mainio teos onkin. Suuri rakkaustarina nasevasti purkitettuna. Raamatun kertomukset on sullonut pähkinänkuoreen anglikaanipastori Michael Hinton Englannista. Lukukokemus on unenomainen ilottelu, jossa ”abrahamit ja monet josefit” vilahtelevat videokuvan lailla silmien ohi. Kirjan kyydissä on mukava testailla omaa yleissivistystään ja paikkailla pelastushistorian aukkoja. Raamatun viesti on selvä: Vanhassa testamentissa Jahve (Jumala) rankaisee Israelin kansaa, jos se kääntyy pois Hänestä. Uudessa testamentissa Jumala lähettää Poikansa pelastamaan maailman. Yksinkertaista.
Raamatuntuntemuksesta tai paremminkin sen puutteesta nousi mieleeni eräs viihdyttävä tarina: Eräässä pohjoissuomalaisessa seurakunnassa vietettiin piispantarkastusta 1970-luvun alkupuolella. Pienessä kunnassa piispan juttusille oli tunkua. Kunnan silmäätekevät juoksivat piispan perässä teollisuuslaitoksilla ja kirkon tiloissa.
Yhtenä perjantai-iltapäivänä piispa vieraili paikallisessa kansakoulussa. Koulun oppilaat tekivät piispalle kysymyksiä, joihin hän vastasi kärsivällisesti. Kun kysymykset oli kysytty, piispa otti itselleen puheenvuoro:” Ajattelin itsekin kysyä teiltä yhden kysymyksen. Kuka muuten mursi Jerikon muurit?” Koulun jumppasaliin laskeutui syvä hiljaisuus. Myös salin perällä olleet opettajat, papit ja kunnan edustajat pyörittelivät päitään. Kysymys jäi vastausta vaille, ja niin piispa siirtyi seuraavaan vierailukohteeseen.
Piispantarkastus päättyi kunnan järjestämään juhlaillalliseen. Kunnan johtaja kiitteli piispaa rohkaisevista sanoista ja onnistuneesta tarkastuksesta. Lopuksi hän sanoi:” Yksi asia minua on tämän tarkastuksen aikana jäänyt kuitenkin vielä harmittamaan. Kun kyselit koulussa Jerikon muurien murtajasta, niin tuossa juuri kirkkoherran kanssa sovittiin, että mursi ne sitten kuka tahansa, niin pannaan kunnan piikkiin!”
Kuka ne Jerikon muurit oikeasti mursi? Vastuksen saat sivulta 25. Ai niin ja kirja oli Raamattu 100 minuutissa.
tiistai 22. tammikuuta 2008
Heitä mulle pelastusrengas!
Mulla on sunnuntai-iltapäivisin tapana mennä Hakuninmaan kioskille ostamaan irtokarkkeja. Kävelen usein pientaloasutusten läpi ja kurkistelen perheiden pyhäpäivän viettoa. Aika moneen olohuoneeseen hyppää Janne Ahonen ja toisiin taas parkkeeraa Kimi Räikkönen. Rauhallista ja herttaista menoa. Perhe on kerrankin koolla.Joulun alla olin taas perinteisellä kioskireissulla ja edessäni käveli isä pienen tyttärensä kanssa. Pikkuneiti tutkaili innostuneesti pientalojen joulukoristeita. Oli ihania valoja ja värikkäitä tähtiä. Erään oven eteen tyttö pysähtyi. Hän osoitti sormellaan yhtä puutalon ovessa ollutta joulukranssia ja sanoi:” Kato, isä pelastusrengas!” Isä tokaisi siihen, että: ”joulukranssihan se siinä, vaikka onkin ihan pelastusrenkaan muotoinen.”
Tuon pienen tytön sanat soivat päässäni koko matkan kioskilta kotiin. ”Vai että pelastusrengas”, hymähtelin. Jokin tuossa tytön lohkaisussa osui naulan kantaan. Kun ihmiset ripustavat joulun alla kranssejaan oveen, he kertovat sillä Jeesuksen tulevasta syntymäjuhlasta. Eikö voikin ajatella niin, että Jumala heitti jouluna oman poikansa Jeesuksen, pelastusrenkaan maailmaan, jotta jokainen ihminen saa siihen syntinsä hädässä tarttua. Ja jokainen joka pelastusrenkaaseen tarttuu, ei huku tämän maailman aaltoihin, vaan hän saa kuivua Jumalan rakkaudessa taivaan kodissa.
Kun avasin kotioven juoksi tyttäreni minua halaamaan: ” Iskä tuli kotiin, äiti tule katsomaan!” Päässäni soi vain Raamatun rakkain ajatus:” Ja niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Tunnisteet:
joulukranssi,
pelastusrengas,
raamattu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)