torstai 17. huhtikuuta 2008

Armoa!

”Kesä ilman konfirmaatiota on teeskentelyä.” Tällaisen sanaparren kuulin erään kokeneen nuorisopapin suusta. Varsinkin nuoren papin kesään kuuluu vähintäänkin yksi rippikoululeiri keskellä metsää, tunturia tai järveä. Ja hyvä niin. Jälleen kerran, tänäkin kesänä noin 90 % vuonna 15-vuotiaista käy rippikoulun. Se on suuri saavutus kirkolta, perheiltä ja koko yhteiskunnalta.

Suomalainen rippikouluinstituutio on aivan ainutlaatuinen koko protestanttisessa maailmassa. Missään muualla rippikoulun kävijöiden määrä ei ylitä edes maagista 50 prosentin rajaa. Puhutaan siis todellisesta ihmeestä, josta on syytä olla ylpeä!

Mulla on tapana kysyä rippikoulun loppukokeessa seuraava kysymys:” Tapaat ihmisen, joka ei tiedä kristinuskosta mitään. Hän kysyy sinulta, mikä kristinuskossa on keskeisintä. Mitä vastaat? Vastauksia tulee yleensä yhtä monta kuin on ryhmäläisiäkin. Monet ottavat vastauksensa pohjaksi uskontunnustuksen ja erittelevät taidokkaasti Pyhän Kolminaisuuden merkityksen ja sisällön. Muutamat kertovat Jeesus Nasaretilaisen elämäntarinan hyvin seikkaperäisesti ja lähestyivät aihetta Isä Meidän –rukouksen näkökulmasta. Jotkut taas syventyvät Raamatun maailmaan ja kuvaavat Pyhän Kirjan kertovan Jumalan suuresta pelastussuunnitelmasta, jossa Jumalan Pojalla, Jeesuksella on pääosa.

Kaikki nämä vastaukset osuvat tavalla tai toisella kristinuskon ytimeen. Puhe Kolmiyhteisestä Jumalasta, Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta ja koko pelastushistoriasta ovat keskeinen osa koko kristinuskon sisältöä. Silti jään vastauksissa usein kaipaamaan yhtä sanaa: Armo. Kun liikumme maailmassa, jossa kristinuskolla on entistä vähemmän jalansijaa ja muut uskonnot rynnivät kotimaamme kamaralle, on hyvä tiedostaa, mikä tekee kristinuskosta erityisen muiden maailmanuskontojen rinnalla. Vastaus tähänkin on armo. Hindulaisen on ponnisteltava elämässään vapautuakseen ikuisesta sielunvaelluksesta. Muslimin tulee noudattaa islamilaisen lain viittä peruspilaria, jotta hän voisi kelvata Jumalalle. Mutta kristityn tulee vain uskoa, sillä Jumala armosta, yksin Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tähden pelastaa meidät ja avaa tie iankaikkiseen elämään. Raamatussa sanotaan: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.” Ihminen ei voi ansaita omaa taivaspaikkaansa. Armo ja syntien sovitus ovat yksin Jumalan teko. Tähän saamme uskoa me kaikki rippikoulun käyneet ja rippikouluun tulevat.

Hyvää leirikesää riparilaisille, isosille ja työntekijöille!

Ei kommentteja: