Kesälomamatkalla pistäydyimme perheen kanssa Tampereella. Päivällä isä vihki tutun pariskunnan ja illalla matkasimme Särkännimelle. Ihanaa oli katsella nelivuotiaan vilpitöntä riemua karusellin pyörteissä ja Näsinneulan huipulla. Illalla rantauduimme paikalliseen perhehotelliin ja tunkeuduimme parin lisävuoteen valtaamaan huoneeseen.
Aamu valkeni Tampereella kauniina. Koko kööri marssi sadan sortin aamiaispöytään. Upeat oli herkut. Nelivuotiaskin ahmi aamulettunsa suurella ruokahalulla.
Aamiaisväkeä ilahduttamassa oli myös noin kaksimetrinen Sikke-siili. Se tallusteli ihmisjoukon keskellä ja nuuski aamiaista vesi kielellä. Meidän nelivuotias pelkäsi siiliä ihan kuollakseen. Siksi päätin pyytää Siken pöytäämme juttelemaan. ” No, onkos siili saanut aamulla maitoa?”, aloitin. ”En oo, join tossa kupin kahvia ja söin vähän mustaamakkaraa.” Tyttären ilme muuttui vähän kärsiväksi ja yritin vielä paikata tilannetta ja kysyin:” Missäs se siili asuu, Onko siilin kolo jossain tässä hotellin nurkalla?” ” ei, mä asun tuolla Hervannassa kerrostalon kolmannessa kerroksessa.” Tämän jälkeen päätin keskustelun pikaisesti.
Roolia on joskus vaikea ottaa, niin kävi tuolle siilillekin. Onneksi lapsen usko on rajaton.
1 kommentti:
Jaa että sellainen siili.. "Roolia on joskus vaikea ottaa"..
Tuli jotenkin mieleeni eräs rippikoulussa ollut ystäväni, joka yritti olla niin kiinnostunut opetustuokioissa ja raamiksissa. Mutta hän yritti vain teeskenellä uskovaa. Hän yritti mielistellä opettajia ja isosia.
Ei se kauaa pitänyt tuo hänen roolinsa, parin päivän päästä hän jäin jo tupakasta kiinni.. Että saa pohtia millainen hänen oikea "roolinsa" tässä maailmassa on jos hän yrittää olla toisenlainen..
Lähetä kommentti