Virsistä viis?

Uusin virsikirjamme on jättänyt teini-iän kauhut ja tullut komeaan 20:n vuoden ikään. Pyöreät vuodet ovat saaneet ihmiset pohtimaan virren tilaa Suomen Siionissa. Sinänsä ilmiö on kirkolle tuttu – nuorten aikuisten asemaa on totuttu taivastelemaan muutenkin oikein urakalla.

Nyt Turun arkkihiippakunnassa on havahduttu siihen karuun tosiasiaan, että virsikirjasta puuttuu viimeisten vuosikymmenien rakkaat hengelliset laulut. Senpä takia turkulaiset ehdottavatkin kirkkohallitukselle, että Virsikirjaan pitäisi tehdä liiteosa, jossa tutut ”simojoet ja löytyt” saisivat vieläkin painokkaamman sijan.

Kirkkohallitus on tapansa mukaan nihkeä moisille päähänpistoille. Jumalanpalveluselämän ja musiikkitoiminnan työalasihteeri Ulla Tuovinen peräänkuuluttaa päivän Kotimaa-lehdessä pikemminkin nykyisten virsien monipuolisempaa ja rikkaampaa toteuttamista kuin lisävihkoa. Tuovinen muistuttaa, että Koraalikirja on vain yksi tulkinta virsistä.

Ajatus virsikirjan lisävihkosta ei olekaan aivan niin uusi kuin ehkä voisi luulla. Jo yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella Kummeli –sarjasta tuttu kanttori ”Ingemar Stenmark” alias Heikki Silvennoinen esitteli virsikirjan liiteosan virsiä sketsissä, Virsikirjan lisälehdiltä. Ingemar Stenmarkin listalle eivät tosin ”simojoet ja löytyt” kelvanneet, vaan kappaleet oli valittu sen ajan kovimmista hiteistä. Mieleenpainuvin kokemus oli Stenmarkin esittämä sovitus XL5-yhtyeen kappaleesta Kaunis peto.

Arvoisa kirkkohallitus, turkulaiset ovat oikeassa, virsikirjaan tarvitaan liiteosa. Ei viimeisten vuosikymmenien hienoja lauluja kannata kadottaa jumalanpalveluselämästä. Se on suora pyllistys myös nuorten aikuisten suuntaan, ikään kuin heille rakkaat hengelliset laulut olisivat jotenkin alempiarvoisia. Toisaalta tuskin uutta liiteosaa kannattaa lähetä kokoamaan, sillä hyviä hengellisiä laulukokoelmia on jo olemassa. Ehdotankin, että Nuoren seurakunnan veisukirja valitaan virsikirjan liiteosaksi. Ja Pam!