Gandhin velvoittava perintö

Tammikuun lopulla tuli kuluneeksi 60 vuotta Intian itsenäisyyden ikonin Mahatma Gandhin kuolemasta. Tuo kuuluisa väkivallattoman vallankumouksen ja syömälakkojen mies kohtasi murhaajansa alkuvuonna 1948, vain vajaa vuosi Intian itsenäistymisen jälkeen. Joskus tuntuu siltä, että tosi kuuluisuus syntyy vasta sitten, kun on liian aikaisin kuollut. Martin Luther King, John F. Kennedy, John Lennon ja Gandhi. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Gandhi tunnetaan paljon muustakin kuin väkivaltaisesta kuolemastaan. Hän oli tinkimätön väkivallattomuuden puolustaja, joka useissa yhteyksissä siteerasi mm. Jeesuksen vuorisaarnaa. Hän osoitti maailmalle, että väkivalta ei ole ainoa tie muutokseen ja vallankumoukseen. Intian itsenäistyminen oli ihme, joka loi pohjaa monen muun sortovallan ja rasismin murtumiselle.

Gandhin elämän loppuvaiheisiin liittyy episodi, josta olisi paljon opittavaa tällekin ajalle. Toisen maailmansodan jälkeen Kansainliiton raunioille perustettiin Yhdistyneet Kansakunnat. Yksi YK:n keskeisiä perusasiakirjoista oli YK:n ihmisoikeuksien julistus. Myös Mahatma Gandhilta pyydettiin lausuntoa Ihmisoikeuksien julistuksen luonnostekstiin. Syömälakkojen kuihduttama vapaustaistelija luki tekstiä harkiten. Pitkään tekstiluonnosta pohdittuaan hän lähetti kirjeen YK:lle:” Arvoisat YK:n ihmisoikeusjulistuksen laatijat. Ihmisoikeuksista on tärkeä puhua, mutta vielä olennaisempaa on puhua ihmisten velvollisuuksista. Ei ihmisillä voi olla oikeuksia ilman velvollisuuksia. Sen tähden ehdotan ihmisoikeuksien rinnalle ihmisten velvollisuuksien asiakirjaa.”

Miten nerokas idea! Gandhi oli 60 vuotta aikaansa edellä. Nykyään ihmiset ovat sisäistäneet niin hyvin oikeutensa, ettei toisista välittämiseen jää enää tilaa. Olisiko nyt aika tehdä vaikkapa perheenisän velvollisuudet opus, jotta ymmärrettäisiin oma tehtävämme tässä maailmassa.

Oikeus ja velvollisuus. Siinä on tukeva sanapari – tämän ajan kasvatusopas. Siinä on jotain muutenkin tuttua. Oikeus ja velvollisuus, laki ja evankeliumi. Ei voi olla oikeuksia ilman velvollisuuksia, eikä evankeliumia ilman lakia.