Soppaa ja sielunhoitoa. Mieletön yhdistelmä. Näiden elämän perustarpeiden äärellä vietin kuluneen viikon. 21 pappia, 21 sielunhoitajaa. Voi kuinka moni meistäkin olisi olkapäätä kaivannut.
Mitä sielunhoito oikeastaan on? Kuka sitä enää kaipaa? Klassisessa mielessä aika on ajanut sielunhoidon ohi. Tämän ajan ihminen ei oikeastaan enää kysele isä Martin tavoin: Mistä löydän armollisen Jumalan? Ihmistä ei enää vaivaa syyllisyys tehdyistä synneistä tai käskyjen rikkomisesta. Nykyihmiselle häpeä on ottanut syyllisyydestä niskalenkin. Tämän ajan kysymys onkin: Kelpaanko minä? Olenko minä hyväksytty?
Tähän olemassaoloon liittyvään kysymykseen ei vastaukseksi kelpaa rippi. Ihminen haluaa tulla nähdyksi. Siihen tarvitaan norsun kokoiset korvat ja avara sydän.
Vasta kun ihminen tulee nähdyksi, hän alkaa kysellä: Kuka Jumala on? Silloin syntyy tilaa armolle, ja johan alkaa soppa maistua!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti