Koko viime vuoden ajan kohistiin tanskalaisen valtalehden julkaisemista Muhammed-pilakuvista ja niiden vaikutuksista. Milloin oli tanskalaiset juustot pannassa Lähi-idässä ja milloin lähetystöjä uhkailtu.
Pilakuvakohu sai uutta tuulta siipiensä alle tämän vuoden helmikuun alussa, kun Tanskassa paljastui pilakuvien piirtäjän murhaan tähdännyt operaatio. Kaikki länsimaiset mediat kauhistelivat ääri-islamilaisen liikehdinnän seurauksia. Suomenkin uutistoimistot ottivat pilapiirtäjän murha-aikeisiin yksipuolisen tuomitsevan kannan.
Vaikka en toisen hengen uhkaamista voikaan missään mielessä hyväksyä, joku minua tässä koko pilakuvaruljanssissa närästää. Väitän, että sananvapaudesta on tullut länsimaissa tärkein yksittäinen ihmisoikeus. Vaikka esimerkiksi Suomen perustuslaissa uskonnonvapaus ja sananvapaus ovat yhtä arvokaita ihmisoikeuksia, sananvapaus helposti kaappaa kaikki sympatiapisteet puolelleen.
Miten tähän tilanteeseen on oikein tultu? Länsimainen yhteiskunta on nykyään niin maallistunut, ettei uskonnollisten tunteiden loukkaamista osata edes tunnistaa. Lähi-idän islamilaisissa kulttuureissa tilanne on aivan toinen. Uskonnollisten tunteiden loukkaaminen on sitä pahinta lajia. Kysynkin: Onko uskonnonvapauden polkeminen sananvapaudella osoitus jotenkin kehittyneestä yhteiskunnasta? Ei ole. Se on pikemminkin merkki juurettomasta ja arvotyhjissä elävästä yhteiskunnasta, jota hallitsee enemmän media kuin ihmisten omatunto.
SDP:n puheenjohtajaksi pyrkivä Erkki Tuomiojakin osoitti taannoin Skepsis ry:n kokouksessa piittaamattomuutensa uskonnonvapaudesta. Hän totesi alustuksessaan, ettei uskonnonvapauden nojalla voi sallia minkäänlaista sanavapauden rajoittamista. Tuomioja on ainakin lainsäädännöllisesti argumentissaan täysin väärässä. Sitä paitsi hän sortui puheenvuorossaan herjaamaan kristillistä kasvatusta. Hänen mukaansa kristillinen kasvatus myrkyttää lapsen mielen. Tällä lauseella Erkki Tuomioja loukkasi ainakin minun uskonnollisia tunteita. Pitäisiköhän haastaa Tuomioja oikeuteen? Mitä sinä ajattelet?
torstai 28. helmikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti