Järjestelmän rangaistusvanki

Yksinhuoltajaäiti päätti keskeyttää luokanopettajaopinnot kevään ajaksi ja meni ala-asteelle opettajansijaiseksi. Arki oli rankkaa, kun molemmat tenavat piti jo ennen kahdeksaa raahata julkisen liikenteen reittejä pitkin päivähoitoon. Pitkän kevään jälkeen koitti kesä ja autuas loma. Paitsi, että palkkaa kesäksi ei opettajalle riittänyt. Työsuhde oli taitavasti katkaistu toukokuun viimeisenä päivänä. Rehtori toivotti taas tervetulleeksi elokuussa töihin, entistä köyhempänä…

Heinäkuun taloushelvetissä pyöriskeltyään tuo yksinhuoltajaäiti päätti, että hän opiskelee itsensä valmiiksi syksyllä vaikka lainarahalla. Niin hän sopi pankin kanssa opintolainasta ja Kelan kanssa opintotuesta. Kaikki näytti järjestyvän. Vuokriakin sai jättää rästiin joulun yli.

Niin kului syksy. Yksinhuoltajan arki ei ollut antanut täyttä työrauhaa, vaan gradu jäi kesken. Tammikuussa oli jälleen mentävä pätkätöihin.

Vuosi kului ja velat kasvoivat. Kaiken tämän jälkeen Kela muisti äiti kirjeellä: Opintotuen palautus. ”Mitä helvettiä!” puuskahti äiti. ”Mutta enhän minä ole ollut töissä opiskellessani”. Äiti soitti Kelaan ja sai tylyn vastauksen: Koko vuoden tulot vaikuttavat opintotuen määrään. Vaikka olisi ollut poissaolevana yliopistosta kevätkauden, koko vuoden tulot otetaan huomioon opintotuen suuruutta laskettaessa. Äiti joutui palauttamaan koko syksyn tuet korkoineen. 1191 euroa, se on iso raha yksinhuoltaja-opiskelijalle tai kelle tahansa.

Opintotukijärjestelmä on susi. Kaikille opiskelijoille pitäisi taata tietty kuukausimäärä opintotukea tuloista piittaamatta. Säästyisi paljon rahaa ja vaivaa sekä valtiolta että opiskelijoilta.

Tuon yksinhuoltajaäidin elämästä nousee elävästi mieleen Matteuksen evankeliumin sanat.” Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.” Nyt olis demarien uudella puheenjohtajalla töitä. Niin ja muillakin.