Sydämetön mies

Mua ei huolittu töihin. Sapettaa niin rajusti, että kiukku juoksee pitkin hermosoluja. Joka kolkka kropassa huutaa epäuskoa ja pettymystä. Miksi minä en kelvannut? Mikä minussa oikein on vikana?

Pettymykset kasvattavat ihmistä. Se on varmasti totta, mutta kasvukivut ovat ainakin valtavat. Kun työhakemuksen tekee tosissaan ja onnistuu omasta mielestään haastattelussa, on hylkäämisen kokemus suuri, kun uuden työpaikan ovet laitetaan nokan edestä kiinni. Haaveet ja uusi työnäky täytyy haudata. Kun joki törmää patoon, se löytää aina uuden reitin. Niin varmasti, mutta hämmennyksen ja kiukun alta, voi olla vaikea nähdä uutta väylää. Jos virta on tarpeeksi voimakas, uusi joenuoma voi onneksi olla entistäkin vuolaampi.

Kun työnhaussa panee kaikkensa likoon ja yrittää mahdollisimman aidosti kohdata valitsijat, ei rannalle jäämistä ole helppo niellä. Jää vain nippu kysymyksiä: Mitä olisin voinut tehdä toisin? Miten olisin voinut tuoda persoonani piirteitä paremmin esiin? Mahdankohan saada elämässä mitään minulle sopivaa tehtävää? Kysymyksiin ei riitä vastaukseksi, että valitun kokemus ja koulutus vastasi paremmin paikan vaatimuksia, tai että lahjani tulevat paremmin käyttöön jossain toisessa tehtävässä. Olinhan sentään hakenut tuota tehtävää tosissani!

Hylätyksi tuleminen on ihmisen negatiivisista tunteista raskaimpia. Tunne liittyy johonkin lapsuusajan kokemukseen mitättömyydestä ja kelpaamattomuudesta. Pienessä mittakaavassa ihminen elää lapsuuden pelon uudelleen, kun kuulee, ettei ole tullut valituksi. Tyrmäys on niin todellinen, ettei hetkeen tiedä maasta eikä kuusta mitään. Vasta hitaan prosessoinnin ja ystävien kanssa jakamisen jälkeen kasvaa sisältä uusi rohkeus yrittää uudelleen. Onneksi on ystäviä.

Kun kuulin haastattelutyöryhmän päätökestä, olin Oulun Tietomaassa. Kiertelin tyttäreni ja ystäväni kanssa Tietomaan osastot suru puserossa läpi. Kierroksen loppupuolella oli lämpökamera, joka mittasi kehon eri osien lämpötiloja. Suurimmalla osalla ihmisistä kropan lämpimin kohta on joko kainalossa tai sydämen kohdalla. Kun itse meni kuvattavaksi, ei sydämeni kohdalla näyttänyt olevan lämpöä ollenkaan. Sydämetön tai kylmäsydäminen mies. Näin ajattelin. Juuri kun olin tempautumassa masennuksen syövereihin ystäväni huikkasi:” Hei, seisoit muuten väärällä puolella kameraa!” Ehkä kaikki toivo ei vielä sentään ole mennyt.