Kasvun paikka

Aikuiseksi kasvaminen on yksi elämän haasteellisimmista tehtävistä. Kun kolmekymppiä kolkuttaa oven takana, jokin ihmisen elämässä muuttuu perusteellisesti. Poikaporukan illanistujaisista katoaa suurin hohto, ja sisällä jyskyttää kutsu kotiin, lasten ja rouvan luo.

Hankalinta aikuistumisessa on jatkuva levottomuus. Veri vetää samalla lätkämatsiin ja leikkipuistoon, saunailtaan ja kotisohvalle. Haastavinta tässä tilanteessa on oman sisäisen äänen kuuleminen. Maailman äänet hukuttavat aikuistuvan lapsen sisäiset huokaukset. Sen takia monella kolmekymppisellä on suunta hukassa. Vanha sanonta on usein liiankin totta: Jos et tiedä minne olet menossa, mikään tie ei vie sinua sinne.

Kasvoin aikuiseksi viime syksynä. Kova väite, mutta on siinä ripaus tottakin. Aikuisuus on mielestäni oman tehtävänsä tajuamista. Ymmärsin, että minulla on elämässäni paikka ja tehtävä, eikä niitä voi loputtomiin väistellä. Minulla on isän, aviomiehen ja papin tehtävä, ja jokaiseen minulla on kutsumus. Mikä on sinun tehtäväsi?

Raskainta aikuistumisessa on kasvaa ulos lapsuudenkodista. Se, että mies hylkää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa ei välttämättä todellakaan tapahdu papin aamenen jälkeen. Minulla siinä meni vuosia. Kun nyt aikuisena katson äitiäni, näen viisaan naisen, jonka yksi elämäntehtävistä on tullut päätökseen. Äiti, katso minä kasvoin isoksi. Samalla annan sinulle uuden tehtävän. Ole isoäiti näille lapsilleni. Rakasta heitä vähemmän kuin on tarpeen ja enemmän kuin on mahdollista.