maanantai 24. maaliskuuta 2008

Pääsiäisen ytimessä

Savolaisperheeseen syntyi pitkän odotuksen jälkeen esikoispoika. Vaikean synnytyksen jälkeen äiti ja isä olivat helpottuneita. Pitkä odotus oli ohi ja elämä sykki punaisena pikkuveijarissa.

Pian synnytyksen jälkeen vanhemmat saivat tietää, ettei kaikki ollut pikkumiehessä kohdallaan. Synnytyksessä poika oli kärsinyt hapenpuutteesta ja osa aivojen toimintakyvystä oli lamaantunut. Kun Jere-vauvan kastejuhlaa vietettiin, tiedettiin, ettei hän ehkä koskaan oppisi tuottamaan puhetta. Jeren aivovaurio oli niin paha, etteivät lääkärit uskaltaneet luvata elinaikaa kymmentä vuotta enempää.

Jere aloitti koulukäynnin oman kyläkoulun tavallisessa luokassa. Jere nautti silmin nähden koulutyöstä. Vaikka puheen tuottaminen olikin mahdotonta, löytyi luokkatovereiden kanssa monta muuta kommunikoinnin välinettä. Koskettaminen, ilmeet ja eleet olivat sanatonta puhetta, joka yhdisti Jeren muuhun luokkaan.

Jeren oltua jo kymmenvuotias luokan opettaja antoi pääsiäisloman ajaksi tehtäväksi täyttää Kinder-munan keltainen muovikotelo jollakin sellaisella asialla, joka kuvaisi pääsiäistä ja Jeesuksen ylösnousemusta.

Kun koitti pääsiäisen jälkeinen tiistai, pääsiäisen kotitehtävä tarkastettiin. Lettipäinen Sanna sai luvan näyttää ensimmäisenä valitsemansa pääsiäistä kuvaavan asian. Kun hän raotti munan kuoria, lennähti ilmaan kaunis perhonen. Luokassa kuului kohahdus. Opettaja kehui Sannan valintaa oivalliseksi, kuoriutuuhan perhonen lähes elottoman näköisestä toukasta – sehän on melkein kuin Jeesuksen ylösnousemus.

Toisena vuorossa oli Aleksi. Hän avasi oman munankuorensa, ja sieltä paljastui nupullaan oleva punainen ruusu. Opettaja suitsutti Aleksin valintaa. Ruusu kertoo Jeesuksen haavoista ja kärsimyksestä ja nuppu tulevasta elämästä.

Yhtäkkiä Jere viuhtoi vauhdikkaasti käsillään ja pyysi ”puheenvuoroa”. Samassa opettaja tajusi, ettei ollut muistanut Jeren äidille kertoa, että muna olisi pitänyt täyttää jollain sopivalla pääsiäisestä kertovalla asialla. Opettaja yritti olla huomaamatta Jeren viuhtomista, mutta äänekkään huitomisen jälkeen Jerelle oli pakko antaa vuoro. Niinpä opettaja otti Jeren munankuoren käteensä ja raotti vähän. Ja tyhjähän se oli, niin kuin hän oli arvannut. Opettaja ei tyhjiä munankuoria kehdannut muulle luokalle näyttää, mutta, kun Jere vain innokkaasti viittoili, oli tyhjä munankuori pakko kaikille näyttää. Jere näytti voitonriemuiselta ja samalla opettaja tajusi – Jere oli tarkoittanut, että munankuorien kuuluukin olla tyhjä! Pääsiäisen ihme on tyhjä hauta. Kristus on totisesti ylösnoussut. Koko luokka oli hämillään – aina äly ja sydämen usko eivät kulje käsi kädessä.

Kahden kuukauden päästä Jere sai kutsun taivaan kotiin. Kun hautajaisia vietettiin, eivät arkkua koristaneet kukkaseppeleet vaan tyhjät munankuoret. Kristus on totistesti ylösnoussut sinun, minun ja Jerenkin puolesta.

1 kommentti:

Kaarina kirjoitti...

Olipa ihana kertomus!