Omantunnonvaivat

Omatunto on kirkon tarkimmin varjeltuja asioita. Omantunnonvapaus on jyrännyt allensa niin sanan- kuin uskonnonvapauden useissa hengellisissä ja vähän maallisemmissakin asioissa. Erityisen herkkä omatunto näyttää olevan naispappeuden vastustajilla. Heillä omatunto kolkuttaa jo pienestäkin feminiinisyyden tuulesta alttarilla. Mutta minkälainen omatunto saa alistaa naista kirkossa? Voidaanko tässä yhteydessä edes puhua omastatunnosta?

Emeritusarkkipiispa John Vikström otti viime vuoden lopulla Teologisessa aikakauskirjassa voimakkaasti kantaa naispappeuden vastustajien omantunnon tarkkuuteen. Hän muistutti, että luterilaisessa perinteessä omaantuntoon on suhtauduttu sekä kunnioittavasti että kriittisesti. Luther ja muut uskonpuhdistajat tiesivät, ettei ole hyvä toimia omaatuntoa vastaan. Samaan aikaan he eivät kuitenkaan hyväksyneet mitä tahansa omantunnontuskia. He tiesivät, että omatunto voi olla myös väärällä tavalla sidottu ja että omatunto tulee vapauttaa vääränlaisesta sidonnaisuudesta. Jo alkukristittyjen joukossa tunnettiin ajatus vääränlaisista omantunnonvaivoista.

Vikström tiesi sohaisevansa ampiaispesää, kun hän otti naispappeuden vastustajien omantunnon arvioitavaksi. Hän osoitti kirjoituksessaan, ettei omantunnon taakse voi piiloutua ilman kestävää argumentaatiota. Vikström löysi naispappeuden vastustajien ”omastatunnosta” kaksi keskeistä kriteeriä. Ensinnäkin naisen alamaisuus on pappismiehille niin tärkeää, että sen varjolla tasa-arvokehitystä kirkossa ja yhteiskunnassa on vastustettava henkeen ja vereen. Toinen syy naispappeuden raivoisaan vastustukseen on Vikströmin mukaan sosiaaliset syyt. Naispappeuden vastustajien ”miestenpiirit” ovat ryhmäkoheesioltaan niin tiiviitä, ettei ryhmien perusajatuksia voi vastustaa ilman ryhmästä erottautumista.

Omatunto on kristillisessä perinteessä liitetty nk. luonnollisen moraalilain periaatteeseen. Sen mukaan ihminen Jumalan luomana tuntee sisimmässään (omassatunnossaan) oikean ja väärän eron? Jumala on ikään kuin kirjoittanut omaantuntoomme eettisen koodiston, joka suojelee elämää. Mikä rooli sitten ”miestenpiireillä” ja naisen alamaisuudella on omatunnon näkökulmasta? Kyseessä on pikemminkin vallankäyttöön kuin omaantuntoon liittyvät asiat.