perjantai 7. joulukuuta 2007

Kiitos Elisan mies!

Olipa jotenkin latteat Linnan juhlat! Tunnelma oli niin kuin Vaalimaan rekkajonossa –odottamista ja ruuhkaa, ja matka on vielä pahasti kesken. Mistähän Linnan väljähtynyt tunnelma oikein johtui? Oliko Jokela painanut suurimman osan päät alas vai alkaako Linnan juhlat jo kyllästyttää, niin harvoja uusia naamoja siellä näkyi.

Suomi-neito on nyt 90-vuotias. Jotain maamme henkisestä tilasta kertoo se, että kun pankinjohtaja Wahlroosilta kysyttiin, mitä kuuluu tänään Suomelle, hän puhui vain Suomesta taloudellisena toimijana. ”Hyvin olemme pärjänneet globalisoituvassa maailmassa”, tokaisi veli Björn. Kuules Nalle, maailma todella on globaali! Sen sanoi J. Karjalainen jo vajaa kymmenen vuotta sitten.

Aika harva puhui Linnassa Suomen henkisestä hyvinvoinnista. Talous on selvästi kaapannut Suomessa Jumalan aseman. Menestymme kaikenlaisissa PISSA-tutkimuksissa, mutta silti suomalaiset voivat henkisesti huonommin kuin koskaan. Kuka olisi nyt se ääni, joka todella ravistelisi Suomen leijonan hereille. Halosesta ei ole siihen, ei Vanhasesta, tulee Moosesta ikävä.

Mutta missä oli kirkko? Kirkko esiintyi eilen yhtä pönöttävästi ja epädynaamisesti kuin valtiovaltakin. Itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus oli taas kerran kuolettavan pitkäveteinen, laiska ja tylsä. Ei itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksia kannata uudelleen joka vuosi televisioida. Kaivetaan vain vanhat nauhat, niin homma menee täydestä. Kaava on kuitenkin aina sama: Aluksi saarnavuorossa oleva piispa sanoo jotain muka näppärää rouva presidentille. Sen jälkeen kuullaan jokin käsittämätön sovitus/intro päivän psalmiin. Sitten ministeri lukee kerran vuodessa Raamattua ja piispa pitää isänmaallisen saarnan. Loppuun kuullaan urkukoraali. Se on siinä. Olisipa todella virkistävää, jos joku vuosi valtiollinen jumalanpalvelus toteutettaisiin aivan uudella tavalla. Unohdettaisiin urut, Viva Vox ja Cantores Minores. Pyydettäisiin Juha Tapio tekemään virsi isänmaalle, ja kaava voitaisiin soveltaa Tuomas-messusta. Mitäs siihen sanot?

Eilinen oli masentavin itsenäisyyspäivä, jonka olen koskaan viettänyt. Ainoan piristävän poikkeuksen teki Linnan juhlissa näyttäytynyt Elisan mainoksesta tuttu ” se pitempi ja hoikempi” mies. Jonkun sukulaisritarin käsipuolessa se sinne tuli. Siihen vaimoni tokaisi:” Kato, Elisa!” Kiitos sinulle Elisan mies, joka teit itsenäisyyspäivästäni kuitenkin elämisen arvoisen.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jotain rajaa Mikko! Vaikka osittain yhdyn kritiikkiin, olen sitä mieltä, että kommenttisi tuosta Jumalanpalveluksesta meni "yli ja ohi" ja lujaa. Arkkipiispan sanat presidentille olivat erittäin hyvät, ei paremmin olisi voinut valita. Ja piispan puhe oli hyvä. Kuuntelitko? Sitä minä ihmettelen, pitääkö kuoroesitysten ja musiikin yleensä olla niin hienoa, ettei tavallinen ihminen ymmärrä sen päälle vai mihin sillä pyritään. Tuskin siitä nauttii kukaan?
Muutoin olen sitä mieltä, että nämä "törsäysjuhlat" kyllä voidaan jättää väliin ja nekin rahat käyttää asunnottomien majoituspalveluihin, eikö niitä asunnottomia ole siellä pääkaupunkiseudulla runsain joukoin?

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos anonymous kommentistasi. Voi olla, että piispan alkusanojen kohdalla ammuin ohi. En vain ymmärrä, miksi itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa kaikki asiat pitää tehdä aina saman vanhan kaavan mukaan. Siitä on raikkaus ja tuoreet ideat kaukana. Ajattelen niin, että itsenäisyyspäivän jumiksessa on vain vähän luovuttamatonta. Yksi on evankeliumiteksti ja toinen isänmaalliset virret. Kaikki muu voitaisiin panna remonttiin!

Mikko

Anonyymi kirjoitti...

Nyt puhut asiaa! Olen samaa mieltä, että perinteitä ja pysyvyyttä pitää olla ja ne ovat juuri nuo mainitsemasi kaksi asiaa. Ja tietysti tuo tilaisuus pitää olla arvokas ja juhlava, mutta varmaan voidaan kehittää... Rupesin tässä miettimään, että olisihan se ollut komiaa jos nyt, kun oli 90-vuotisjuhla, veteraanikuoro olisi laulanut ja entäpä jos vaikka joskus Heli Karhumäki pitäisi puheen, vai pitääkö se aina olla piispa?
Muuten itse odotan aina puhujalta todella paljon, koska hän on aitiopaikalla sanomaan kipeistäkin asioista ja kun kuulijatkin ovat juuri heitä, jotka voivat jos haluavat, asioihin vaikuttaa.
-sama muori

Anonyymi kirjoitti...

Hauskaa, että Mikkokin ilahtui Elisan miehen näkemisestä! Ajattelin jo olevani ainoa, joka piti kyseisen kaverin näkemistä illan kokokohtana. Kiitos Salmelle raitishenkisesta blogista...

Anonyymi kirjoitti...

raamattu ei käske pyhitttää sunnuntaita vaan lauantain (sabado)

Aukku kirjoitti...

Mitä musiikkiin tulee niin oppia voisi hakea rapakon toiselta puolelta. Megakirkkojen lähetykset ovat esimerkki kuinka eri musiikin tyylilajit elävät sulassa sovussa.

Kun musiikki tuoksahtaa pölyttyneitä nuoteilta tai apurahamusiikilta niin se on todellista kirkon tyhjennysssoittoa joita diploomiohjelmiaan soittavat urkurit ovat harrastaneet.

Pavarotti lauloi lauluja joita kansa halusi kuunnella. Hienon kamarikuoron voisi korvata veteraanikuorolla ja pullakirkkojen veisullaa jossa tärisee ikkunat

Unknown kirjoitti...

Mielestäni Mikon teksti meni vähän yli, mutta osittain olen hänen kanssaan samaa mieltä. Jumiksiin tarvitaan kyllä uusia tuulia, ei täysin mutta vähän.

Ja tuo Juha Tapio idea oli kyllä paras tän vuoden puolella kuultuja idiksiä! Ei muuta ku viemään ireaa eteenpäin!!

Anonyymi kirjoitti...

Elävöittävä musiikkillen kokemus saattaisi syntyä jos mieskuoro huutajat esiintyisi solistinaan M.A Numminen.