Beetlehemiin on yllättävän lyhyt matka. Vain 60 kilometriä hyvää tietä, niin oltiin perillä. Meitä vastassa oli paikallisten kyläläisten joukko, joka johdatti meidät vaellukselle kuningas Herodoksen maisemiin. Väkeä oli paljon liikkeellä. Toiset olivat tulleet kaukaa idästä. Majapaikat olivat selvästikin kortilla. Meillekin oli tarjolla vain halvat puupenkit. Eniten tytärtäni huolestutti eräs nuori äiti, joka odotti lasta. Hän ei selvästikään enää jaksanut kävellä, vaan tarvitsi kipeästi paikan, jossa lepuuttaa turvonneita jalkojaan. Ainoa vapaana ollut paikka löytyi eläinten suojasta, tallista. Sinne nuoripari vetäytyi yötä pakoon.
Taivas oli sinä yönä harvinaisen kirkas. Kedon paimenet tutkailivat tähtitaivasta ihmeissään – miten kummallinen yö! Kesken taivastelun yhtäkkiä taivas täyttyi enkelien tanssista, ja suurin enkeli ilmoitti ilosanoman: ”Teille on syntynyt Vapahtaja!” Hölmistyneet paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Beetlehemiin!”
Ja niin me löysimme Beetlehemin tallin, Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Niin hauraana ja haavoittuvana makasi pienokainen äitinsä sylissä. Oikeat lampaat ja aasit liittyivät tämän suurimman kertomuksen iloon. Vapahtaja Kristus on syntynyt tänäkin jouluna! Nelivuotias tyttäreni ei millään olisi halunnut lähteä tallista. Vielä kotimatkallakin Marian rooli joulun ihmeessä herätti hurjasti kysymyksiä.
Jeesus-lapsen syntymä on yksi maailman rakkaimmista kertomuksista. Sitä satua haluaa elää todeksi joka joulu uudelleen ja uudelleen. Lohjan Vivamon jouluvaellus toi minulle joulun sydämeen. Pieni joulun lapsi – siinä on joulun suuruus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti