Lucia-traumaa purkamaan!

Huomenna on Lucian päivä, suurten traumojen päivä. Suomenruotsalainen kulttuuri ei kanna mukanaan kovinkaan paljon traumaattisia muistijälkiä, mutta Lucia-kulttuuri tekee tässä erikoisen poikkeuksen. Pienenä pojankoltiaisena huokasin joulun alla usein helpotuksesta, kun poikien keskuudesta ei kuningasta tarvinnut valita. Sen paikan otti aina Jeesus-lapsi. Tyttöjen taakka oli huomattavasti raskaampi. Kerran vuodessa tytöt pantiin paremmuusjärjestykseen, kun valittiin luokan Lucia-neito. Vaaleatukkainen prinsessa sai rinnalleen kaksi apu-Luciaa. Näin jokavuotinen kauneus- ja rankinglista oli valmis, ja taas syntyi tuhansittain särkyneitä prinsessaunelmia.

Omat muistoni Lucia-neidon valintaan liittyvät Oulun Svenska Privatskolaniin. Tuolloin 80-luvun alkupuolen Suomessa Lucian valinnassa noudatettiin sen ankarinta muotoa. Jokainen tyttö kävi luokan edessä kertomassa, miksi juuri hän olisi hyvä Lucia-neito. Tämän jälkeen toteutettiin suljettu lippuäänestys, jonka jälkeen eniten ääniä saanut tyttö kruunattiin Luciaksi. Lisäksi hän sai rinnalleen kaksi ”perintöprinsessaa”. Samalla luokan muut tytöt saivat tietää oman mitättömyytensä. Oli siinä monella kyynelissä pidättelemistä.

Lucian valintakriteerit olivat usein suhteellisen kummalliset. Neidon piti olla vaaleatukkainen, vaikka oikea Lucia oli italialainen ja todennäköisesti tummahiuksinen. Lucia pyhitti elämänsä toisten auttamiseen, eikä hänen ulkonäöstään ole jäänyt historian lehdille mitään mainintaa. Meidän luokalla Lucian valinta oli yksiselitteisesti ulkonäköjuttu. Useana vuonna potin keräsi Satu, joka oli korkeintaan kiinnostunut ulkonäöstään ja tuskin huomasi muita ihmisiä. Lauluääntäkin hänellä oli tuskin nimeksi asti. Mutta kaikki tytöt halusivat olla kuin Satu, sen takia hänet vuosi toisensa jälkeen kruunattiin Luciaksi.

Mikäli jossain koulussa ja päiväkodissa vielä vietetään Lucia-juhlaa, pitää valintakriteereitä muuttaa rankasti. Tässä mielenterveydellisesti kestävän Lucia-juhlan ohjeet opettajille:

1. Ohjaaja valitsee itsevaltaisesti Lucian ja ”perintöprinsessat”
2. Lucia-neidon valintakriteerinä ei saa olla pelkästään ulkonäkö
3. Luokan auttavaisin tyttö pitäisi valita Luciaksi
4. Lucia-neitoa esittävä tyttö tulee vaihtaa vuosittain

Annetaan vielä puheenvuoro yhdelle traumatisoituneelle aikuiselle naiselle. Ulrika kirjoitta Lucia-angstistaan näin:

” En ikinä päässyt Luciaksi, koska minulla oli tumma tukka. Ekaluokalla koin kuitenkin olevani vahvoilla. Valttikorttini oli kantava ääni. Kaikki luokan tytöt lausuivat malliksi Lucia-runon, ja minä yritin lausua sen mahdollisimman lujaa. Sain kehuja, mutta tukkaongelma pysyi. Blondi voitti.” (Nyt 49/07)

Huh, oikein puistattaa ajatella, miten paljon pahaa sai aikaan koulun Lucia-juhlat. Onneksi en ollut tyttö. Säästyin edes yhdeltä kolhulta.