Matkailu supistaa

Matkailu supistaa. Tämä jo Alivaltiosihteerin lanseeraama ”sutkautus” muuttui tosielämäksi viikonlopun Latvian reissulla. Kun maailmaa katsoo hetken riikalaisen silmin, on taittovirheen mahdollisuus huomattava. Kulttuurien erot nyrjäyttävät muutakin kuin kielen. Silti on äärimmäisen terveellistä sukeltaa toisen maan tapoihin. Jälleen muistaa, mikä maa oli mansikka ja mikä mustikka.

Matkamme alkoi Suomen raikkaimmalta lentokentältä Tampereen Pirkkalasta. Jotain kentän tasosta kertoo jo kentän suurin kyltti Finnair Cargo; tavaraa on rahdattu tonnikaupalla tästä läävästä jo vuosikymmeniä. Seuraavaksi tuhosimme hetken ilmakehää ja majoituimme Riikan maineikkaampaan majoitusliikkeeseen, Hotelli Rigaan. Olimme varannet savuttoman huoneen ja toivoneet parisänkyä. Huoneeseen päästyämme vastaan käveli vastapoltetun röökin käry, ja sängyt olivat erillään. No, joku sanoo, että ei se vaihtamalla parane. Olen eri mieltä. Kyllä se paranee! Uusi huoneemme oli sentään jo viime vuosisadan puolelta. Vettä tuli tosin vasta seuraavana aamuna.

Riika on kaikesta huolimatta yksi Euroopan kauneimmista kaupungeista. Upea Tuomiokirkko, Pietarin kirkko, Vanhan kaupungin rakennukset ja Daugava-joki jättivät sydämeen lämpimän tunnon. Ei sivistys ole aina vedestä kiinni. Joskus asioilla on paljon syvemmät pohjavärit.

Reissun loppupuolella menimme eläviin kuviin katsomaan romanttista amerikkalaista komediaa. Onneksemme elokuvaa ei ollut dubattu, vaan kuulimme Amerikan englantia latvialaisella tekstityksellä. Komedia leikitteli taitavasti ikärasismilla ja Botox-huumorilla. Herkässä loppukohtauksessa tartuin rouvaan kädestä kiinni merkitsevästi. Kun leffan sankari viimein tunnusti rakkautensa ikäistään huomattavasti vanhemmalle vastanäyttelijälleen, latviankielinen teksti kuvasi miehen puhetta sanalla: PASKATIES! Me molemmat räjähdimme hulvattomaan nauruun, jolloin koko teatteri tuijotti meitä paheksuen. Mutta mieti nyt vaikka itse, jos leffan romanttisimpaan kohtaan tulee alatekstiksi PASKATIES, saattaa se hieman horjuttaa tilanteen herkkyyttä.

Viime yönä avasimme jälleen kotioven Suomessa. Lapset tuhisivat huoneessaan hellyttävästi. Naapurin setä ja täti olivat pitäneet heistä hyvää huolta. Avasin radion, joulu tuli kynnyksen yli. Hanasta tuli lämmintä vettä. Mietin, miten onnellinen olinkaan. Joskus pitää mennä kauas, jotta näkee lähelle. Mieletön viisaus. Eikä edes omani.