Vieraasta ystäväksi

Tunnustan, että olen utelias ihminen. Suoranainen tirkistelijä. Varsinkin kyläreissut tuttavien koteihin nostaa minussa kyylän piirteet esiin.

Uuteen kotiin astuessani kiinnitän ensimmäisenä huomiota talon tuoksuun. Käveleekö vastaan hempeä pullantuoksu vai rasvaisen eineksen löyhkä? Siisteydestä en sinänsä ole tarkka. Tärkeää on, että talossa on elämän ääntä ja makua. Steriili vaikutelma karkottaa. Lisäksi olen kiinnostunut väreistä. Usein mottoni on, että mitä enemmän värejä sen enemmän ihmiset näyttävät tunteitaan.

Perheen vessa on intiimi paikka. Hammasharjat kertovat paljon isännistään, samoin WC-pöntön kansi. Perheen emäntä on usein valloittanut lähes kaikki WC:n kaapit. Ukon partakone ja deodorantti on tungettu vanutuppojen alle pahnan pohjimmaisiksi. Se on miehen osa ainakin kylpyhuoneissa.

Mutta mikä on vieraan osa? Olin yökylässä erässä tuttavaperheessä. Iltapesun jälkeen etsin likinäköisillä silmilläni tuttuun tapaan vieraspyyhettä. Pyyhetelineessä ei ollut vieraalle omistettua pyyhettä. Siellä oli vain perheenjäsenten pyyhkeet ja pyyhe ystävälle. Sinä yön hetkenä minä olin kasvanut vieraasta ystäväksi.