Joka vaalikauden alussa pidätellään kirkossa hengitystä: Miten käy kauppojen aukioloaikojen? Valjastetaanko viikon ainoa pyhäpäivä markkinavoimien käyttöön? Sitä kyselee moni kirkonmies- ja nainen. Vanhasen Kakkonen piti sentään vielä kyntensä, eikä vapauttanut kaupan aukioloaikoja täysin. Huh, monella kirkonmäellä huokaistiin helpotuksesta.
Eikö tässä ajatuskulussa ole kuitenkin jotain pielessä? Sen sijaan, että taivasteltaisiin kaupan aukioloaikoja, olisi sunnuntaista saatava kunnon aukiolopäivä kirkoille. Ei riitä, että kaupat pidetään sunnuntaisin kiinni. Jonkin olisi oltava auki. Hei, seurakunta X siellä jossain, herää valvomaan sunnuntaisin!
Virsirunoilija ja kirjailija Anna-Mari Kaskinen kirjoittaa Kotimaan blogissa asiasta osuvasti:” Jokaisella seurakunnalla voisi olla oma sunnuntaistrategian. Messun jälkeen sunnuntai voisi jatkua avoimien ovien päivänä: Kirkkoon voisi piipahtaa milloin vain päivän kuluessa lepäämään, rukoilemaan ja tapaamaan tuttuja. Tasatunteina olisi pieni rukoushetki.” Upea ajatus Anna-Mari!
Lisäisin vielä tuohon maittavan lounaan lapsiperheitä ja vanhuksia varten. Lisäksi lapsiparkki voisi olla mainio juttu, jotta vanhemmat pääsisivät hetkeksi kahdestaan kävelylle tai vaikkapa vaateostoksille. Saisi isikin uudet kalsarit.
Totta kai sunnuntain ”haltuunotto” seurakunnissa vaatisi työvuorojen uudelleenjärjestelyjä ja tahtoa. Sunnuntai on kuitenkin ylösnousemuksen päivä, kirkon oma päivä. Jo kymmenen käskyäkin velvoittaa pyhittämään sunnuntain. Parempaa paikkaa pyhittämiselle tuskin on kuin kirkko. Ja parempaa aikaa tuskin on kuin sunnuntai.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
sanon aralla tunnolla,että raamattu ei käske pyhittää sunnuntaita vaan lauantain(sabado)
ja näillä mennään.
Lähetä kommentti