Elämän ja kuoleman kysymys

Kuolema pitää kirkon jäsenenä. Näin julistaa kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Kimmo Kääriäinen kotimaan verkkosivuilla. Ja näinhän se on. Tulevaisuuden kirkko kohtaa hautajaisten kautta yhä enemmän jäseniään ja kirkkoon kuulumattomia. Kirkollisten vihkimisten ja kasteiden osuudet laskevat, mutta hautajaisten suosio on edelleen vankka. Noin 98 % suomalaisista siunataan kirkollisesti haudan lepoon. Vanha sanonta kuuluu: Kirkolla ei ole mitään hätää niin kauan kuin ihmiset kuolevat. Mutta sitten, kun ne lakkaavat kuolemasta on kirkko vasta tosi pulassa!

Hautajaiset kuvaavat suomalaista hengellistä elämää muutenkin hyvin. Kerrankin saa päivän viettää raskasmieleisesti, eikä vakavuus ja totisuus ole yliampuvaa käytöstä. Suomalainen viihtyy synkkyydessä eikä liiallista ylösnousemuksen riemua ole sopiva näyttää.

Hautajaisten harras tunnelma raivaa tietä myös hulppealle komiikalle. Elämän ja kuoleman rajapinnalla asioiden hullunkurisuus saa välillä koomisia piirteitä. Kerronpa tähän loppuun yhden epäkorrektin hautajaiskaskun, jotta elämä ja kuolemakaan eivät muuttuisi liian vakaviksi asioiksi:

Maalasikylän arvostettu talon isäntä kuoli. Iäkäs leskirouva ei enää lonkkamurtuman jälkeen jaksanut hautajaisia järjestää, joten tomera tytär otti siunaustilaisuuden järjestelyistä päävastuun. Paikallisessa hautaustoimistossa väki oli kesälomalla, joten järjestelyistä vastasi mitään tietämätön kesäapulainen. Hautausjärjestelyjen oltua jo loppusuoralla tuli puhe kukkaseppeleen muistonauhaan kirjoitettavasta tekstistä. Kesäapulainen kyseli vainajan tyttäreltä, mitä leskirouva voisi miehelleen viimeiseksi sanoiksi sanoa. Tytär vastasi:” Kirjoita vaikka lepää rauhassa niinku molemmin puolin. Mm ja jos sitten tilaa vielä riittää, niin taivaassa tavataan!” Kesäapulainen kirjoitti ajatuksen tarkasti muistiin.

Kun sitten viimein koitti hautajaispäivä, vanha leskirouva halusi ehdottomasti itse lukea muistolauseen puolisolleen. Hän kohottautui rollaattoristaan arkun ääreen, otti surunauhan käteensä ja luki kyynel silmässä elämänkumppanilleen:” Lepää rauhassa molemmin puolin, ja jos tilaa riittää, niin taivaassa tavataan!”

Että tämmöistä tällä kertaa.