Heitä mulle pelastusrengas!

Mulla on sunnuntai-iltapäivisin tapana mennä Hakuninmaan kioskille ostamaan irtokarkkeja. Kävelen usein pientaloasutusten läpi ja kurkistelen perheiden pyhäpäivän viettoa. Aika moneen olohuoneeseen hyppää Janne Ahonen ja toisiin taas parkkeeraa Kimi Räikkönen. Rauhallista ja herttaista menoa. Perhe on kerrankin koolla.

Joulun alla olin taas perinteisellä kioskireissulla ja edessäni käveli isä pienen tyttärensä kanssa. Pikkuneiti tutkaili innostuneesti pientalojen joulukoristeita. Oli ihania valoja ja värikkäitä tähtiä. Erään oven eteen tyttö pysähtyi. Hän osoitti sormellaan yhtä puutalon ovessa ollutta joulukranssia ja sanoi:” Kato, isä pelastusrengas!” Isä tokaisi siihen, että: ”joulukranssihan se siinä, vaikka onkin ihan pelastusrenkaan muotoinen.”

Tuon pienen tytön sanat soivat päässäni koko matkan kioskilta kotiin. ”Vai että pelastusrengas”, hymähtelin. Jokin tuossa tytön lohkaisussa osui naulan kantaan. Kun ihmiset ripustavat joulun alla kranssejaan oveen, he kertovat sillä Jeesuksen tulevasta syntymäjuhlasta. Eikö voikin ajatella niin, että Jumala heitti jouluna oman poikansa Jeesuksen, pelastusrenkaan maailmaan, jotta jokainen ihminen saa siihen syntinsä hädässä tarttua. Ja jokainen joka pelastusrenkaaseen tarttuu, ei huku tämän maailman aaltoihin, vaan hän saa kuivua Jumalan rakkaudessa taivaan kodissa.

Kun avasin kotioven juoksi tyttäreni minua halaamaan: ” Iskä tuli kotiin, äiti tule katsomaan!” Päässäni soi vain Raamatun rakkain ajatus:” Ja niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.