Mä oon Pohjoisesta kotoisin. Mun sielunmaisema aukeaa, kun katson Aavasaksan vaaralta kohti Ruotsin ensimmäisiä tuntureita. Ihminen on aina jostain kotoisin. Mä olen siltä jostain.
Isoisäni Eemeli mietiskeli 30-luvulla mahdollisuuksia lähetä opin tielle Ylitorniosta Helsinkiin. Nuori Eemeli laskeskeli ensin varojaan itsekseen ja tuumi:” Eivät nämä säästöni riitä edes ensimmäisen vuoden opintoihin.” Synkkänä hän meni Vanhan Papan juttusille ja kertoi, ettei peltotöistä hankitut rahat riittäneet opiskelujen aloittamiseen. Vanha Pappa pyysi laskelmia nähtäväkseen. Pitkään hän summia likinäköisillä silmillään tutkisteli. Lopuksi hän sanoi:” Kuulepa Eemeli, hyvin olet kaikki kulut ottanut huomioon, mutta yhden tulolähteen olet kokonaan unohtanut. Menepä mietiskelemään laskelmia vielä uudelleen, ja tule sitten näyttämään uudet luvut.”
Eemeli mietti päänsä puhki. Minkä tulolähteen hän oli kokonaan unohtanut? Lopulta hän luovutti, ja meni Vanhan Papan eteen silmät kyynelissä kertomaan, ettei mitään tulonlähdettä ollut olemassakaan. Vanha Pappa otti rauhallisesti Eemeli-pojan laskelmat käsiinsä ja sanoi:” Yksi sinulta edelleen puuttuu?” ”No”, virkkoi Eemeli. Unohdit Jumalan siunauksen.
Kun tuli syksy, Eemeli pakkasi tavaransa Aavasaksan juurella ja lähti polkupyörällä Helsinkiin opiskelemaan. Reppu täynnä Jumalan siunausta. Kova jätkä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti