Kirkon kampanjat on välillä kummallisesti suunniteltu. Nyt Helsingin seurakunnat panevat noin miljoona euroa mainoskampanjaan, jossa kirkon lärviä pannaan uusiin kuosiin oikein kunnolla. Kyseessä on kirkon brändin totaalinen stailaus. Pölyttyneille mielikuville kirkkovanhuksesta tehdään rasvaimu, kasvojen kohotus ja Botox-huulet. Mutta mitä kuuluu kirkolle uuden komean kuoren alle?Kun seurakunnan toimintaesitteitä selailee huomaa, että Usko-Toivo-Rakkaus –kampanjan kutsua keskusteluun ei seurakuntien toiminta ainakaan tue. Harvassa olivat ne pääkaupunkiseudulla silmiin osuneet tilaisuudet, jossa nuorille aikuisille olisi paikka toiveittensa esittämiseen ja ideoittensa testailuun. Sinänsä arvokkaat diakoniapiirit ja ulkolähetykseen painottuvat kerhot täyttävät seurakunnan tilat, ja nuoret aikuiset on työnnetty syrjään. Kirkko tekee arvokasta työtä jo valmiiksi kirkkoon myönteisesti suhtautuvien jäsentensä parissa, mutta seurakunnan ulkokehällä olevat ihmiset jäävät usein huomiotta.
Esitin pari viikkoa sitten tässäkin blokissa idean, että kirkon resurssien ollessa vähäiset tulisi miettiä lähetystyön painostusta tulevaisuudessa. Taisin sohaista ampiaispesää. Tämän päivän Kirkko ja kaupunki –lehden mielipideosastolla eräs kirjoittaja kuvaa nuoriin aikuisiin keskittyvää kirkkoa itseriittoiseksi. Olen asiasta täysin eri mieltä. Nuoriin aikuisiin panostava kirkko on järkevä ja suhtautuu kauaskantoisesti tulevaisuuden maailmaan. Mikäli nuoriin aikuisiin ei nyt erityisesti keskitytä, on Suomen kirkolla edessä Skotlannin kirkon tulevaisuus. Skotlannissa katosi kirkon jäsenmäärästä 60 % yhden sukupolven aikana!
Luterilaisten seurakuntien on päivitettävä strategiansa huolella. Usko-Toivo-Rakkaus –kampanjan vetoapu seurakuntien työlle on valtava ympäri koko Suomen. Nyt seurakunnissa on vain tartuttava annettuun tilaisuuteen ja rakennettava työala- ja resurssirakenne, joka tarjoaa mahdollisuuden nuorten aikuisten, ”kadotetun sukupolven”, uudelle tulemiselle kirkossa.
Ikään kuin rohkaisuksi seurakuntien strategiapalavereihin seuraava virren säe:
” Anna Kristus rohkeutta mennä maastoon tiettömään.
Jossa merkkejä en tunne vaille vastausta jään.”
1 kommentti:
>>sohaista ampiaispesää.
Jotta lähetystyötä voisi jatkaa edelleen voitaisiin ottaa lainaa. Pastori, nuorisojohtaja Mikko Lännenpää sanoi Lahdessa 80 luvulla että kirkon kannattaisi ottaa lainaa evankeliointityöhön. Mikon mielestä Se aktivoisi seurakunnan toimintaa ja kasvattaisi verotuloja
Lähetä kommentti