keskiviikko 7. marraskuuta 2007

Jokela 7.11. 2007



Ajatuksemme ja rukouksemme ovat Jokelan koulukeskuksen tragedian uhrien, heidän omaistensa ja läheistensä kanssa.



Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon:
kuin kedon kukka hän kukoistaa,

ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole
eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.

Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan,
se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.

Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa kaikkiin,
jotka pysyvät hänen liitossaan.


Ps. 103:15–18


Rukoilemme:

Laupias Jumala. Sinä näet tuskamme ja murheemme. Ole kanssamme ja hoida kipuamme. Lohduta meitä läsnäolollasi ja anna voimaa elää ja kestää suru. Auta meitä rakkauteesi luottaen voittamaan viha ja antamaan anteeksi. Kiitos, että kuulet ja ymmärrät huutomme. Me tahdomme antaa kaiken tuskan, katkeruuden ja kärsimyksen ja koko elämämme sinun käsiisi. Anna meille rauhasi ja elämällemme tarkoitus. Kuule meitä rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden.

Amen.


Espoon piispa Mikko Heikan puhe YLE Radio 1:n iltahartaudessa 7.11. 2007 (teksti)

Kuuntele hartaus Ylen sivustolta

1 kommentti:

Krista kirjoitti...

Todella surullinen tapahtuma tämä.. Kun kuulin ekan kerran radiosta siitä, kaikki asiat olivat hirveän epäselviä. Aloin itkemään ja rukoilemaan. Ja tuli kauhea paniikki että onkos siellä Tuusulassa ketään tuttuja, osoitekirjaakin aloin lukemaan. En kyllä huomannut että siellä olisi tuttuja mutta silti oloni oli heikko.

Siunausta ja enkeleitä Tuusulaan. <3