Kirkko tarvitsee juurihoitoa!

Viime sunnuntain Helsingin Sanomissa (HS 18.11.) läikkyi jälleen yli. Kolumnisti Jaakko Lyytinen sortui toimittajan perisyntiin eli kyynisyyteen. Ziisus Kraist Superspar, otsikoi Lyytinen – voi miten näppärää! Yläasteen uskontotunnillakin olen kuullut älyllisempiä väännöksiä. Jalustalla oleva kirkko on helppo ampua alas. Sen tekee tarkka-ampuja Lyytinen, kun ohi ei voi ampua.

Helsingin seurakuntien Usko Toivo Rakkaus –kampanja on päässyt tavoitteeseensa. Keskustelua kirkon merkityksestä, roolista ja sisällöstä on todellakin syntynyt. Toiselle putoaa ja toiselle ei. Se on varmaan oikeastikin totta.

Kolumnisti Lyytistä närästää ennen kaikkea kirkon mainostaminen. Hän hakkuu pari vuotta sitten pidetyn Armo-kampanjan ja sanoo kirkon ajautuneen nyt entistä syvempään kriisiin. Lainaan Lyytistä muutaman rivin: ”Kirkko luottaa siihen, että nuoret uskovat jo samoihin arvoihin kuin kirkko. Nuoria tökkii erityisesti se, että kirkko elää menneisyydessä. Sitä mielikuvaa on vaikeampi muuttaa.” Samalla kun Lyytinen läksyttää kirkkoa mainoskampanjasta, hän kertoo, miten vaikeaa kirkon on muuttaa mielikuvaansa nuorten aikuisten silmissä. Eikö Lyytisen mukaan kirkko saisi edes yrittää?

Väitän, että Lyytisellä on kumppaneineen kirkosta turvallisuushakuinen mielikuva. Hänen maailmankuvansa ei kestä kirkon muuttumista, vaan hän peräänkuuluttaa ”arvokkuutta ilman irvokkuutta ja kypsyyttä kohdata erilaisuus”. Uskon, että kirkko on kyllä tarjonnut tahdikkuutta ja arvokkuutta mielin määrin, mutta ihmisten todellisuutta ja arkea kirkko ei ole kyennyt kohtaamaan riittävästi. Kun kirkko muuttuu ja hyväksyy erilaisuutta, siitä on voitava kertoa. Sen takia mainoskampanja on oivallinen väline myös kirkolle.

Lyytisen turvallisuushakuinen analyysi kirkosta tuo mieleeni kuvan luokkakokouksesta. Kun vanha jengi kokoontuu pitkän tauon jälkeen yhteen, elävät ikiaikaiset käsitykset ja asenteet vahvoina. Luokan hikipinko juontaa kuulumiskierrosta ja takapenkin hihittelijät häiritsevät muita jatkuvasti. Mutta miten porukka suhtautuu luokan kiusattuun pullukkaan, joka aikuisiässä on karistanut kilot ja hankkinut kovalla työllä huippuviran liike-elämästä? Mahtaa muulla väellä olla sulattelemista.

Lyytinen on oikeassa siinä, että nuorten miesten joukkopako kirkosta ei katkea mainoksilla, mutta mielikuvaa mainonnalla voidaan muuttaa. Kirkko uskaltaa nyt rohkeasti kyseenalaistaa omat toimintatapansa. Evankeliumia ei koskaan.

Tärkeintä kirkolle on kuitenkin juurihoito. Kun kirkon ydinsanoma kumpuaa vahvana juurista oksien kautta lehtiin saakka, voi kirkon tulevaisuuteen luottaa. Juurista on pidettävä hyvää huolta. Oksien liimaamiseen ei kannata pitkällä tähtäimellä keskittyä.