Tulla nähdyksi

”Se oli meidän Kallen luokalta!” Tämän huudon kuulin ystäväni suulla tänä aamuna. Kuolema oli tullut lähelle. Joku lähti, toinen jäi. Se on elämän laki.

Ylen uutisissa kuulin eilen nuorisotutkija Tommi Hoikkalan syvällisen analyysin suomalaisen miehen tilasta. Pohjoisen mies ei voi hyvin. Vihaa hänessä on enemmän kuin rajoitin kestää. Jossain läikkyy yli ja pahasti. Nyt läikkyi Jokelassa. Kenelle kellot soivat seuraavaksi?

Mistä sitten patoutunut viha johtuu? Jostain syystä nämä Suomen karjut eivät ole saaneet rakkautta tarpeeksi. Jokin syli on heitä hylkinyt ja kohdellut kuin karjaa. Heitä on lyöty, heidät on murskattu ja heidät on laiminlyöty.

Jokainen haluaa tulla nähdyksi. Tämä pieni Pekka-poika olisi halunnut, että häneen olisi keskitytty ja kuunneltu, mitä hänelle oikeasti kuuluu. Viha sai väkivallan kasvot.

Nuorelle ihmiselle tärkeimpiä kysymyksiä elämässä on: Kuka minä olen? Kelpaanko minä? Rakastaako minua kukaan? Jos vastaus näihin kaikkiin on: en tiedä, vaivutaan epätoivoon, ja epätoivo johtaa hirveisiin tekoihin.

Mikä siis lääkkeeksi? Tänään ja kaikkina päivinä tästä eteenpäin: Ota aina lapsi syliisi, oma taikka vieras. Katso häntä silmiin, silitä tukkaa ja kysy: ”Mitä sinulle kuuluu?” Kuuntele vielä vastauskin. Maailma on hetken parempi paikka elää.