Finlandia-talo täyttyi 1.10.2007 Helsingin seurakuntayhtymän työntekijöistä. Kyseessä oli seminaari, jonka tarkoituksena oli käynnistää yhtymän uusi mainoskampanja nimeltään USKO-TOIVO-RAKKAUS. Korkeat ja komeat olivat puitteet. Seurakuntayhtymän johto ja mainosmiehet esittelivät ylpeinä tarkoin punnittuja analyysejä kaupunkilaisen uskosta ja kirkon elämästä. Viesti oli selvä – kirkon todellisuus ei kohtaa nuorten aikuisten kaupunkilaisten elämää.
Lyhyen tilanneanalyysin jälkeen perehdyttiin nuorten aikuisten maailmankuvaan. Olennaiseksi kyseistä ikäluokkaa kuvaavaksi arvoksi nousi ns. autenttisuuden ihanne. Keskeisintä tässä ajattelusta on se, että arvot ja elämän isot kysymyksen asettelut lähtevät yksilöstä itsestään. Autenttinen ihminen on lisäksi sisältäpäin ohjautuva. Ratkaisuja etsiessään ihminen kääntyy sisään päin ja tahtoo toimia itselleen uskollisena, ei noudattaen orjallisesti totuttuja tapoja ja ulkopuolisia auktoriteetteja. Tähän maailmankuvaan kirkon on omat oppinsa sopeutettava.
Matkalla kotiin huomasin jonkin piikin lihassani. Vaikka työtoverit ja yhtymän muu väki hokivat edellä esitettyihin ajatuksiin ”aamenta”, itse en ollut kovinkaan tyytyväinen seminaarin johtopäätöksiin. Nuorten aikuisten elämäntilanteen analyysi oli mielestäni korkealla tasolla ja antoi lisäymmärrystä (itseymmärrystä) kaupunkilaisten aikuisten maailmankuvasta, mutta johtopäätöksenä ääneen lausuttu nuorten elämään mukautuminen herätti minussa sisäistä vastustusta. Seminaarissa ei puhuttu kertaakaan Jeesuksesta Jumalan poikana tai Jumalasta tämän päivän Helsingissä vaikuttavana persoonana, joka toimii tässä ajassa yhtä lailla niin kuin on toiminut maailman luomisesta saakka. Jos käsitteet Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki karkottavat nuoret aikuiset kirkosta, eikö pikemminkin niitä pitäisi opettaa raikkaalla tavalla, kuin piilottaa kirkkomme suurinta aarretta!
Helsingin seurakuntayhtymän kampanja rohkaisee kirkon työntekijöitä tukemaan nuoria aikuisia löytämään itsestään oman maailmankatsomuksen, arvot ja rakkauden, sillä moraaliset arvot ovat uskonnollisuuden keskeisintä sisältöä. Rivien välistä on luettavissa, että arvojen rinnalla kristillinen oppi on uskonnolliseen vallankäyttöön liittyvä harmillinen sivuseikka. Kärjistäen voidaan sanoa, että USKO-TOIVO-RAKKAUS –kampanja tähtää siihen, että jokainen rakentaa jumaluudesta saamistaan kokemuksista oman yksilöllisen Jumala-kuvansa.
Summa summarum: Ihmisen omaa ajattelua on hyödynnettävä kirkon työssä mahdollisimman paljon, mutta kirkon tehtävä on ennen kaikkea puhua Kristuksesta, persoonallisesta Jumalasta, joka uskoo, toivoo ja rakastaa jokaista ihmistä synnistä huolimatta. Todellista lohtua ihminen ei tässä ajassa saa ilman kokemusta armosta. Ihminen ei voi itseään armahtaa. Se on yksin Jumalan tehtävä.
The truth is out there. Totuuden tunsi jo vanha scifi-sarja.
6 kommenttia:
Salmi puhuu asiaa. Kaikki lähtee sisällöstä. Tuntuu että etelässä seurakunnat (vaiko vain niiden viestintäosastot) kutsuvat kaikkia mukaan keskustelemaan, jakamaan kokemuksia tai tutustumaan mainostoimistojen tuotantoon (joka ei vastaa lähellekään) sitä todellisuutta, joka seurakunnissa tulee vastaan. Ihmiset ovat kuitenkin rehellisiä. Viesti se on sanoman piilottelukin.
Salmi puhuu seminaarin johtopäätöksenä mukautumisesta nuorten elämään. Seminaarin anti omasta mielestäni oli siinä, että on syytä tuntea nuorten aikuisten elämää, jotta osaa kertoa hyvää sanomaa kohderyhmää puhuttelevalla tavalla. Ei meidän tarvitse piilotella sanomaamme. Idea onkin siinä, että kutsumme kohderyhmän mukaan keskusteluun: millä tavalla toivoisit, että sinun kanssasi puhutaan uskosta (Jumalaan, Jeesukseen, Pyhään Henkeen...) Siis ei mukauttaa sanoman sisältöä vaan tapaa, jolla se kerrotaan. Ei kannata lyödä Raamatulla päähän vaan ensin päästä edes keskusteluetäisyydelle - ja sen jälkeen kertoa se hyvä sanoma.
Salmi puhuu blogissaan ihan asiaa. Kirkon pitäisi lopettaa Jeesuksen piilottelu! (Hän on oikeasti kirkon paras tuote! ;-) )
Kirkko menee helposti äärimmäisyydestä toiseen. Ensiksi ei ole otettu tosissaan kaupallisen maailman pitkään käyttämiä analyysejä ihmisten käyttäytymisestä ja nyt yhtäkkiä annetaankin mainostoimiston ohittaa kaikki teologien viisaus. Mennäänkö tässä ojasta allikkoon?
Mikko hyvä! Etkö huomannut, että osana tuota Helsingin seurakuntayhtymän työntekijäseminaaria, sen päätöksenä, oli Pop-messu (jossa muuten itse olit toimijana), jossa tuotiin esille Jumala ja Jeesus. Oli ihan suunniteltu tällä tavalla. Annat väärän todistuksen, kun väität, ettei koko päivänä puhuttu Jumalasta.
Ilo lukea, että Helsingistä löytyy yhä pappeja, jotka kirjoittavat näin. Toivo ei siis ole ihan vielä menetetty. Kiitos Mikko!
Lähetä kommentti